Lähellä meitä on kaukalo, joka jäädytetään aina talveksi. Talvisin se on luistelukäytössä, mutta keväästä alkusyksyyn keksin kaukalolla muuta tekemistä.

Kaukalo on ihan mukavan kokoinen ja siinä on tiiviit, melko korkeat aidat ympärillä. Isot ovet saa raa'alla käsivoimalla auki ja kiinni, pikkuovi on menee helposti kiinni. Kaukalolla on kiva hiekkapohja, joka ei upota. Ja kokonaisuutena paikka on mahtava tokotreenille !

Kun huomasin, että kaukalolta on sulanut jää sekä lumi ja odotin, ettei pohja ole enää märkä, lähdin Niilon kanssa treenaamaan sinne pitkän puolen vuoden tauon jälkeen. Pikkupiski oli unohtanut aivan kokonaan nätin seuraamisen ja sitä hieman kertailtiin, mutta nopeasti muistikin asian. Nyt ollaan harjoiteltu parina päivänä siellä noutoa, seuraamista, käännöksiä, luoksetuloa ja luoksetulon pysäytystä.
1) Noutaminen alkaa sujua aika hienosti, noutoesineenä meillä vielä on motivointipatukka, mutta eilen hämäsin Niiloa heittämällä sille oman lapaseni. Kyllä se senkin haki.
2) Käännöksissä yritän pitää välin mahdollisimman tiiviinä, joten otan aina kädellä Niilon mahdollisimman viereen ja teen terävän käännöksen. Hyvin on senkin oppinut naksulla ja makupaloilla.
3) Luoksetuloissa on välillä laiskuutta, joten pyrin innostamaan pojan tulemaan riehakkaasti luokse lelun avulla. Hyvin on toiminut, mutta Niilon jarrutukset tulevat aina hiukan liian myöhässä.
4) Luoksetulon pysäytystä harjoittelin jo talvella kotipihassa. Käsken Niiloa tulemaan luokse, mutta noin puolivälissä matkaa pysäytän Niilon vetämällä nopeasti käden esiin. Kun Niilo pysähtyy, naksautan ja annan makupalan. Tämänkin Nipa on nopeasti sisäistänyt.

Tavoitteena olisi siis päästä tokokisoihin, edes mölleihin. Vuosi tässä vielä ainakin saattaa mennä, koska Niilon korvat ja aivot ovat aivan muualla kuin missä niiden pitäisi olla.